Mao Zedong
| seuraaja3 = | virassa3 = | kuva = | arvo3 = | seuraaja2 = Hua Guofeng | edeltäjä2 = Zhang Wentian (nimikkeellä pääsihteeri) | virassa2 = 20. maaliskuuta 1943 – 9. syyskuuta 1976Kiinan johtaja 1. lokakuuta 1949 – 9. syyskuuta 1976 | arvo2 = Kiinan kommunistisen puolueen puhemies | seuraaja = Liu Shaoqi | edeltäjä = | pääministeri = Zhou Enlai | virassa = 27. syyskuuta 1954 – 27. huhtikuuta 1959 | arvo = Kiinan kansantasavallan puhemies | kuvateksti = Mao Zedong (1959) | huom = }} Mao Zedong (; mandariiniksi , kohteliaisuusnimi: Rùnzhī 润芝, 26. joulukuuta 1893 Shaoshan – 9. syyskuuta 1976 Peking) oli kiinalainen poliitikko, sotilas ja marxilainen teoreetikko, joka kehitti maolaisuutena tunnetun opin. Kiinan kommunistisen puolueen puheenjohtajana Mao johti kommunistit voittoon Kiinan sisällissodassa, ja 1. lokakuuta 1949 hän perusti Kiinan kansantasavallan, jota johti kuolemaansa saakka.
Maon merkittäväksi ansioksi on luettu aiemmin hajanaisen Kiinan yhdistäminen vahvan keskushallinnon alaisuuteen. Lisäksi hän osallistui japanilaisten valloittajien karkotukseen, ja häntä pidetään taitavana sissisodan johtajana ja teoreetikkona. Kommunistien valtaannousun ja kansantasavallan perustamisen jälkeen Maon perintö on ristiriitaisempi, ja sitä varjostavat epäonnistunut talouspolitiikka, toisinajattelijoihin kohdistunut vaino sekä valtaviin mittasuhteisiin paisunut henkilökultti.
Maon johtamistyylille oli ominaista tavallisten kiinalaisten mobilisoiminen erilaisiin uudistusohjelmiin ja joukkoliikkeisiin. Niistä tunnetuimmat olivat 1950-luvun lopulla toteutettu suuri harppaus ja 1960-luvulla alkanut kulttuurivallankumous. Suuren harppauksen tarkoituksena oli teollistaa Kiina nopeasti, mutta epärealistiset tavoitteet ja kehno suunnittelu johtivat talouden syöksykierteeseen ja maanlaajuiseen nälänhätään, jossa kuoli kymmeniä miljoonia ihmisiä. Kulttuurivallankumouksen tavoitteena oli uudistaa Kiinan poliittista elämää ja syrjäyttää Maon kilpailijat. Tilanne karkasi nopeasti keskushallinnon käsistä, ja maa ajautui sekasortoon. Maon valtakauden viimeiset kymmenen vuotta olivat epävakaata aikaa, jota leimasivat sisäinen valtataistelu ja poliittinen väkivalta.
Maon politiikka johti valtavaan määrään kuolemia: kymmeniä miljoonia ihmisiä menehtyi nälänhätään, pakkotyöhön ja teloituksiin. Hänen hallintoaan on kuvattu totalitaariseksi. Kiinan väkiluku kasvoi silti Maon kaudella noin 500 miljoonasta lähes miljardiin. Koulutustaso ja eliniänodote paranivat huomattavasti aiemmasta. Tavallisen kansan elintaso pysyi kuitenkin heikkona, ja Maon kuollessa neljännes kiinalaisista eli edelleen äärimmäisessä köyhyydessä. Virallisesti Kiinan kansantasavalta kunnioittaa Maoa valtakunnan yhdistäjänä ja perustajana, mutta tunnustaa useat hänen virheensä. Tutkijat Lauri Paltemaa ja Juha A. Vuori katsovat, että Maon valtakaudella otettiin merkittäviä edistysaskelia, mutta ne olisi todennäköisesti saavutettu myös ilman kommunisteja. Wikipedian tuottama
-
1
-
2