Vladimir Sorokin

thumb|Vladimir Sorokin Vladimir Georgijevitš Sorokin (, s. 7. elokuuta 1955 Bykovo, Moskovan oblast) on postmoderni venäläinen kirjailija ja dramaturgi.

Sorokin opiskeli Gubkin öljy- ja kaasuteollisuuden instituutissa Moskovassa ja valmistui vuonna 1977 insinööriksi. Hän julkaisi ensimmäisen teoksensa vuonna 1972 öljyteollisuuden lehdessä. Valmistuttuaan hän työskenteli vuoden ''Smena''-lehdessä, mutta joutui jättämään sen, kun ei suostunut Komsomolin jäseneksi.

Sorokin tunnetaan tulevaisuudendystopioista, jotka siirtävät historian (mm. Iivana Julman opritšnikit) nykypäivään ja armottomasta historiallisten henkilöiden pilkasta.

Sorokin tuli kuuluisaksi vuonna 2002, kun nuorisoliike ''Idushije Vmeste'' valitsi hänet yhtenä kolmesta kirjailijasta moraalisen rappion syntipukiksi. Syynä oli Sorokinin teos ''Goluboje salo'' () ja sen rohkeat seksikohtaukset ”Josef Stalinin” ja ”kreivi Nikita Hruštševin” välillä. Sorokinin kirjat heitettiin julkisesti Punaiselle torille pystytettyyn vessanpönttöön, joka myöhemmin räjäytettiin. Kirja poiki myös oikeusjutun. Samalla sen myynti viisinkertaistui. Wikipedian tuottama