August von Platen

| kuolinpaikka = - | ammatit = kirjailija | äidinkieli = saksa | kansalaisuus = | aikakausi = | tyylilajit = | aiheet = | suuntaus = | tuotannon kieli = saksa | debyyttiteokset = | pääteokset = | sivusto = | puoliso = | lapset = | vanhemmat = | palkinnot = | ehdokkuudet = | uskonto = | huomioita = | allekirjoitus = }} August von Platen-Hallermünde (24. lokakuuta 1796 Ansbach, Baijeri – 5. joulukuuta 1835 Syrakusa), kreivi, oli saksalainen runoilija. Hänen suvullaan on yhteiset juuret ruotsalaisten von Platen -sukujen kanssa. Platen osallistui 1815 liittoutuneiden hyökkäykseen Ranskaan. Varuskuntapalveluksen rinnalla hän omistautui opiskelulle ja oli 1818 opiskelijana Würzburgin yliopistossa ja 1819–1826 Erlangenissa, missä hän sai voimakkaita vaikutteita Friedrich von Schellingiltä ja perehtyi useisiin kieliin, muun muassa persiaan ja arabiaan.

Käynnistä Venetsiassa 1824 oli seurauksena, että hän hylkäsi sotilasuran ja lähti kahden vuoden kuluttua Italiaan keskittyäkseen siellä ainoastaan kirjallisen taiteensa kehittämiseen. Hän liikkui maassa kaikkialla mutta oleskeli lähinnä Roomassa ja Napolissa. Harmissaan Saksan poliittisesta ja kirjallisesta rappiosta, heikon itsetunnon ja sairaalloisten taipumustensa vaivaamana, kuten hänen päiväkirjansa kertovat, hän eristäytyi yhä enemmän ja häneen alettiin kotimaassa suhtautua epäluuloisesti, varsinkin Heinrich Heinen teoksessa ''Reisebilder'' esittämän hyökkäyksen jälkeen. Hän oleskeli kuitenkin Münchenissä 1832–1834, mutta palasi keväällä 1834 etelään, missä hän kuoli kuumeeseen. Ansbachiin pystytettiin hänelle 1859 muistopatsas.

Platen oli poliittisesti liberaali, taiteellisesti hän kannatti ankaria esteettis-ihanteellisia periaatteita, minkä vuoksi hän päätyi katkeraan taisteluun romantiikan viimeisten rönsyjen, hämärän epigonilyriikan, kokemuksia janoavan kohtalotragedian ja journalismin saastuttaman proosaepiikan kanssa. Hän parodioi kohtalotragedian lajia näytelmässään ''Die verhängnisvolle Gabel'' (1826). Hänen lähtökohtiaan olivat romantiikan fantasianäytelmät, etenkin ne, joissa oli espanjalaista tai itämaista puvustoa, sekä Friedrich Schiller.

Platen aloitti kirjallisen uransa teoksella ''Ghaselen'' (1821), itämainen runomuoto, jonka hän toi käyttöön, ''Lyrische blätter'' ja ''Neue ghaselen'' (1823). Sadunomaisissa huvinäytelmissä, kuten ''Der gläserne pantoffel'' (1823), ''Der schatz des Rhampsinit'' (1824), hän edusti vielä romantiikkaa ja jäljitteli Ludwig Tieckin komedioita. Kirjallista rappiota vastaan hän suuntasi kirjallisia komedioitaan, jotka olivat muodoltaan täydellisiä ja vauhdikkaita, ''Die verhängnissvolle gabel'' (1826) ja ''Der romantische Oedipus'' (1829). Hänen muista teoksistaan ovat merkittäviä hänen kuolemansa jälkeen julkaistut ''Polenlieder'', jotka huokuvat venäläisvihaa ja vapaudenlumoa, historiallinen draama ''Die liga von Cambrai'' (1833), jännittävä ja vangitseva satueepos ''Die abbassiden'' (kirjoitettu 1830, painettu 1834) ja varsinkin hänen runonsa (Gedichte, 1828), jotka ovat tuoneet hänelle erityisen paikan saksalaisten runoilijoiden joukossa.

Muodollisuuden ytimekkyytensä ansiosta, tuloksena hellittämättömästä ja tarmokkaasta työstä ja vakavasta pyrkimyksestä tässä suhteessa suurempaan tarkkuuteen Platen edustaa saksalaisessa runoudessa taiteellista renessanssia. Hänen erilaisia runomittoja, antiikkisia muotoja kuten myös eteläromaanisia ja itämaisia, kuuluvat Saksan hienoimpiin lajissaan, mutta niistä puuttuu välittömyys ja suora yhteys Saksan runouden kehitykseen. Häneltä puuttui kykyä kokea ja runossaan ilmaista elämänkokemuksiaan. Hän on ennen kaikkea ideoiden runoilija: arvokkuus, vakavuus, viha, pahastus, vapauden raiskaaminen, idealistinen suru elämän surkeudesta ja puutteista, sitoutumattoman yksinäisyydentunteesta – siinä ovat hänen runoutensa selvimmät ominaispiirteet. Per Ulrik Kernell tutustutti Platenin samanaikaiseen ruotsalaiseen kirjallisuuteen, ja Platenin päiväkirjoissa on kiinnostavia mainintoja tästä.

Platenin kootut teokset ilmestyivät 1839. Valikoima Platenin päiväkirjaotteita ilmestyi nimellä ''Tagebücher'' 1896–1900. Wikipedian tuottama