J. M. Robertson

pienoiskuva|J. M. Robertson vuonna 1909.John Mackinnon Robertson (14. marraskuuta 1856 – 5. tammikuuta 1933) oli englantilainen journalisti, rationalismin ja sekularismin edistäjä sekä Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alahuoneen jäsen liberaalipuolueen edustajana vuosina 1906–1918. Vuonna 1878 Robertsonista tuli sekularistijohtaja Charles Bradlaughin seuraaja ja hän ryhtyi aktiivisesti edistämään sekularismia Edinburghissa ennen muuttamistaan Lontooseen ja ryhtymistään Bradlaughin ''National Reformer'' -lehden apulaistoimittajaksi. Lehden päätoimittaja hänestä tuli Bradlaughin kuoltua 1891. Lehden ilmestyminen loppui 1893.

Robertson myös luennoi vapaa-ajatteluun liittyvistä aiheista South Place Ethical Societyssä vuodesta 1899 aina 1920-luvulle saakka.

Robertson julkaisi satoja kirjoja ja tuhansia artikkeleita yhteiskuntatutkimuksesta, taloudesta, historiasta, antropologiasta, Raamattu-kritiikistä ja kirjallisuuskritiikistä. Aikanaan Robertson oli laajalti tunnettu, mutta hänet unohdettiin pian kuolemansa jälkeen ja hänen teoksiaan luetaan enää harvoin. Kirjallisuudentutkija Odin Dekkers on kirjoittanut Robertsonista teoksen, jossa häntä arvostetaan erityisesti kirjallisuuskritiikin suhteen yhä muistamisen arvoisena ajattelijana. Wikipedian tuottama