Gérard de Nerval

thumb|upright|Gérard de Nerval. (Valokuva: Félix Nadar.) Gérard de Nerval (oik. Gérard Labrunie; 22. toukokuuta 1808 Pariisi, Ranska – 26. tammikuuta 1855 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija ja toimittaja. Nerval kuului Théophile Gautier’n ystäviin, ja hän liikkui 1830-luvulta alkaen romantikkojen piirissä. Nerval esitteli saksankielistä kirjallisuutta Ranskassa, muun muassa esikuvaansa E. T. A. Hoffmannia sekä J. W. von Goetheä.

Nervalin varhaistuotanto käsittää romanttista runoutta, romaaneja ja matkakirjoja. Hän alkoi kärsiä mielentervysongelmista jo 1840-luvun alkupuolella. Hän matkusteli Orientissa, mutta matkakirja ''Voyage en Orient'' (1843–1851) kuvaa myös sisäistä matkaa, jossa unen logiikka ja okkultismi näyttäytyvät runouden edellytyksiksi. Seuraavalla vuosikymmenellä Nerval joutui yhä useammin sairaalahoitoon, ja hoitojaksojen aikana hän kirjoitti tunnetuimmat teoksensa, joihin kuuluvat novellikokoelma ''Les filles de feu'' (1854) ja runoteos ''Les chimères'' (1854). Viimeisenä elinvuonnaan hän julkaisi omaelämäkerrallisen teoksen ''Aurélia ou le Rêve et la Vie''. Hän teki itsemurhan.

Jälkipolville Nerval on ollut tärkeä innoittaja. Häntä pidetään Charles Baudelairen ja Stéphane Mallarmén edelläkävijänä. Novelli ”Sylvie” vuodelta 1854 merkitsi paljon Marcel Proustille. André Breton piti Nervalia surrealismin edelläkävijänä. Wikipedian tuottama