Czesław Miłosz

| kuolinpaikka = Krakova, Puola | ammatit = runoilija, esseisti, professori | äidinkieli = puola | kansallisuus = Puola
Yhdysvallat | aikakausi = | tyylilajit = | aiheet = | liike = | tuotannon kieli = puola,englanti | debyyttiteokset = | sivusto | palkinnot = Nobelin kirjallisuuspalkinto (1980) | ehdokkuudet = | huomioita = }} Czesław Miłosz ([ˈt͡ʂɛswaf ˈmiwɔʂ]; 30. kesäkuuta 1911 Šeteniai, Kaunasin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 14. elokuuta 2004 Krakova, Puola) oli puolalainen runoilija ja esseisti. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1980.

Czesław Miłosz syntyi Szetejnyssä (), silloisessa Venäjän keisarikunnassa, nykyisen Liettuan alueella, puolalaistuneeseen liettualaiseen aatelissukuun. Czesław oli sukua Adam Mickiewiczille ja Józef Piłsudskille joiden suku oli ollut tekemisissä Miłoszin perheen kanssa Puola-Liettuassa.

Miłosz opiskeli lakia Vilnan yliopistossa, joka oli tuohon aikaan puolankielinen, kuten iso osa kaupungin väestöstäkin. Miłosz myös kirjoitti koko tuotantonsa puolaksi, ja hän sanoi olevansa puolalainen, vaikka puolalaiset toisinaan hänen mukaansa pitivät häntä liettualaisena. Milosz puhui sujuvasti puolan lisäksi liettuaa, venäjää, englantia ja ranskaa.

Venäjän vallankumouksen aikoihin hän asui perheineen myös Venäjällä. Toisen maailmansodan vuodet Miłosz vietti Varsovassa, jossa hän kävi Władysław Tatarkiewiczin luennoilla. Hän puolansi uudelleen Uuden testamentin.

Toisen maailmansodan jälkeen Miłosz toimi ensin Puolan kansantasavallan diplomaattina Yhdysvalloissa mutta ei viihtynyt siellä vaan palasi Eurooppaan ja siirtyi kulttuuriattaseaksi Pariisiin. Miłosz riitaantui hallituksen kanssa vuonna 1951 ja haki poliittista turvapaikkaa Ranskasta. Myöskään Ranskassa hän ei viihtynyt maan kulttuuriväen keskuudessa vallinneen poliittisen ilmanpiirin vuoksi. Älymystö ihaili kommunismia, ja Miłosz tunsi, että älymystön jäsenet käänsivät hänelle selkänsä. Siksi hän muutti uudestaan Yhdysvaltoihin. Vuonna 1960 Miłosz muutti Kalifornian Berkeleyyn ja sai viran Kalifornian yliopistosta, jossa hän toimi Puolan kirjallisuuden ja slaavilaisten kielten ja kirjallisuuden professorina 1961–1998. Czesław sai 1978 Neustadtin kansainvälisen kirjallisuuspalkinnon. Yhdysvaltojen kansalaisuuden hän sai 1970.

Czesław Miłosz sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1980. Kommunistinen Puola sensuroi hänen teoksiaan, mutta niitä julkaistiin maanalaisina painoksina. Rautaesiripun kaaduttua vuonna 1989 Miłosz saattoi palata Puolaan. Hän asettui asumaan osaksi Krakovaan mutta säilytti myös Kalifornian-kotinsa. Miłosz sai Israelin holokaustimuistopaikalle kunnialaatan. Hän kuoli 2004 kotonaan Krakovassa 93-vuotiaana. Hänet on haudattu Krakovan Kazimierzissa sijaitsevan Kalliokirkon (Kościół na Skałce) Ansioituneiden kryptaan.

Runojen lisäksi Miłosz on kirjoittanut suomennetut kirjat ''Vangittu mieli'', joka kertoo älymystön suhteesta kommunistiseen totalitarismiin, ja ''Issan laakso'', joka kertoo nuoruudenajoista Vilnassa ja sen ympäristössä. Wikipedian tuottama