Nikolaus Lenau

thumb|200px|Lenau 1839.

Nikolaus Lenau, oikea nimi Nikolaus Franz Niembsch Edler von Strehlenaun, (25. elokuuta 1802 Csatád, lähellä Temesvária, Unkari – 22. elokuuta 1850 Oberdöbling, lähellä Wieniä) oli itävaltalainen runoilija.

Kirjailijanimellä Nikolaus Lenau tunnettu Strehlenaun syntyi 1802 Unkarissa Csatádissa lähellä Temesvária. Hän opiskeli Itävallan yliopistoissa osaamatta suuntautua millekään erikoisalalle ja keskeytti opinnot perittyään 1831 pienen omaisuuden. Hän lähti Stuttgartiin saadakseen runoelmansa julkisuuteen ja joutui siellä svaabilaiseen runoilijapiiriin. joka vaikutti elähdyttävästi ja rauhoittavasti hänen mieleensä. Vuonna 1832 hän sisäisen levottomuuden ajamana matkusti Amerikkaan, mutta ei viihtynyt uuden maailman materialistisessa yhteiskunnassa, vaan palasi jo seuraavana vuonna Saksaan.

Julkaisemillaan runoelmilla hän oli saavuttanut mainetta, ja hän kohtasi kaikkialla tunnustusta ja myötätuntoa. Hänen synkkämielisyytensä kävi kuitenkin yhä raskaammaksi, ja 1844 hän sairastui mieleltään parantumattomasti. Hän kuoli 1850 Oberdöblingissä lähellä Wieniä. Hän julkaisi kaksi runokokoelmaa ''Gedichte'' (1832) ja ''Neuere Gedichte'' (1838), eeppiset runoelmat ''Savonarola'' (1837), ''Die Albigenser'' (1842) ja katkelman ''Don Juan'' (1844) sekä ''Faust''-nimisen draaman (1836). Toinen draamateos ''Der Zuav'' julkaistiin hänen kuoltuaan. Lenau on italialaisen Giacomo Leopardin rinnalla runoilijoista onnettomimpia. Hänen tunnelmallisesta lyriikastaan huokuu syvä luonnontunne. Hän on Heinrich Heinen ja Möriken ohella Goethen jälkeisen saksalaisen lyriikan mestareita. Wikipedian tuottama