Johann Peter Hebel

| kuolinpaikka = Schwetzingen | ammatit = runoilija, prosaisti | äidinkieli = saksa | kansallisuus = Sveitsi | aikakausi = | tyylilajit = | aiheet = | suuntaus = | tuotannon kieli = saksan Lörrachin murre | debyyttiteokset = | pääteokset = ''Alemannische Gedichte'', ''Schatzkästlein des rheinländischen Hausfreundes'' | sivusto = | puoliso = | lapset = | vanhemmat = | palkinnot = | ehdokkuudet = | uskonto = luterilaisuus | huomioita = | allekirjoitus = }} Johann Peter Hebel (10. toukokuuta 1760 Basel, Sveitsi – 22. syyskuuta 1826 Schwetzingen) oli saksalainen runoilija, teologi ja pedagogi. Hebel oli yksi merkittävimmistä alemannisten murteiden runoilijoista. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa lukeutuu alemannitarujen kokoelma ''Schatzkästlein des rheinischen Hausfreundes''.

Hebel opiskeli teologiaa Erlangenissa vuosina 1778–1780. Opintojensa jälkeen hän toimi hetken kotiopettajana, kunnes aloitti opettajana karlsruhelaisessa kymnaasissa jossa hänet ylennettiin rehtoriksi vuonna 1808. Vuonna 1819 Hebelistä tuli prelaatti luterilaisessa kirkossa ja siten jäsen Badenin parlamentin ensimmäiseen kamariin.

Murrerunoilija ja kansankirjailija Hebel valitsi runojensa kieleksi Lörrachin murteen. Hebelin tunnetuimmat teokset ovat runot ''Alemannische Gedichte'' (1803), jotka sisältävät esimerkiksi oivallisia luonnonkuvauksia ja idyllisiä tapainkuvauksia talonpoikaiselämästä. Hebelin kansankertomuksista mainittavimpia ovat ''Schatzkästlein des rheinländischen Hausfreundes'' (1811) ja ''Biblische Geschichten'' (1826). Hebelin kootut teokset ilmestyivät 1832–1834. Wikipedian tuottama